mä pelaan shakkii, koitan tehdä shakkimattii, toivon ettei tuu pattii, ettei tarvi taas viskoo mun kattii, mun niska ja mun pää (ää), tekee kipeää, ei oo hilpeää, ote lipeää, mua väsyttää, vaivun uneen sikeään, kummallista unta nään, saavun huoneeseen pimeään, shakkinappuloihin törmään, ihmettelemään jään, mitä ihmettä mä nään ? jokin räjähtää sisällä pään, en tajuu mistään mitään, nappuloita on erilaisia, aikamoisia, likaisia, monenlaisia kummajaisia, miehiä ja jopa naisia, ne breikkaa mahtavasti, taitavasti aamuun asti, koko shakin laatukasti, mukavasti, ihanasti, se on mulle ihan sama, vaikka tulis joskus hama, se on jengi pieni kukoistava, mahtava, kiinnostava, ei samaa kaavaa toistava vaan harvinaisen loistava, se on niin hyvä etten keksi tähän enää sanoja :) shakkinappulat breikkaa, ja heittää kuperkeikkaa, tiedättekös yhtä seikkaa, ne on aitoja ne ei feikkaa, shakkinappulat breikkaa, niillä järki hyvin leikkaa, vaik ei ne koskaan meikkaa, ne on aitoja ne ei feikkaa, on laudalla hevosia, lähettejä, solttuja, päällään ne pyörii pian syntyy lautaan monttuja, punaiset päät, onko mukana tonttuja ? ei nyt sentään, vaikka halu siihen oiskin ehkä kyllä luja, on mukana kunkku ja kviini, siis tän laudan porukka fiini, niitä suojelee kaks tornii ja iso solttutiimi, on jengissä nappeja kuutta eri laatua, ei siihen ainakaan tää homma voi kaatua, mut niinkuin kaikkeen, tähänkin voi ajan myötä puutua, hajaantua voi jengi tai maahan jopa maatua, unohtua, toiminta kokonaan hävitä, lamaantua, jos ei treenaa, breikkitaito pois taantua, äkkiä mä herään, shakkinapit maasta kerään, juoksen kattini perään, nään tyypin erään, kaikki olikin ollut unta ei napit breikkaa enää, voi ei nyt ei näy koko napeista enää mitää ää, shakkinappulat breikkaa, ja heittää kuperkeikkaa, tiedättekös yhtä seikkaa, ne on aitoja ne ei feikkaa, shakkinappulat breikkaa, niillä järki hyvin leikkaa, vaik ei ne koskaan meikkaa, ne on aitoja ne ei feikkaa, ja äkkiä takaisin.